Dj Vertti

Tämä komistus on ajalta ennen minua. Huomatkaa upea syvän sininen väritys!
Hän on Vertti, sai lisänimen Dj, kun autonkuljettajamme astui Maman, Jimin ja Vertin elämään. Yllättävän nopeasti kuljettajalle selvisi, kuka kissahuuhollissa palvelee ketäkin. Sekä päivin, että öin.
Dj Vertti ei asu meidän kanssa, emmekä me Junnun kanssa ole koskaan tavanneet häntä, mutta olemme tutustuneet häneen ihmisperheen tarinoiden myötä.  Hän jäi Somerolle papan hoiviin, lisääntyneiden palvelijoiden muuttaessa uuteen kotiin toiselle paikkakunnalle. Papan luona Vertti saa hallita yksin valtakuntaansa ja nauttia palvelijoidensa täydestä huomiosta.
Vaikuttavin palvelijoiden kertomuksista lienee tarina Dj:n kohtaamisesta kaaharin kanssa. Erään kerran yötyöstä palatestaan Dj jäi hurjastelijan auton alle, hädin tuskin pääsi raahautumaan kotiin ja kiireellä kuljetettiin lääkäriin.  Röntgenkuvista selvisi, että Dj:n lantio oli murtunut. Lääkäri oli valistunut ja osasi arvostaa myös tavallista (koti)kissaa. Hyvässä hoidossa hän vähitellen virkistyi ja parani.  Onneksi murtumasta ei näy jääneen mitään vaivoja. Tuosta onnettomuudesta viisastuneena palveluskunta päätti, että kissat ulkoilee ainoastaan tarhassa tai valjaissa ; ).
Ensi heinäkuussa Vertti viettää  10-vuotis päiviään, palvelijat odottavat jo kovasti kutsua syntymäpäiville! Yllä oleva kuva on otettu viime elokuussa, eikä "poika" näytä vielä yhtään harmaalta ; ).

Verttiä tervehtien
Nikke ja Junnu

Isänpäivän hyrinöitä!

Operaatio suoritettu!!
Kuulostaa upealta ja tärkeältä. Kyllä se sitä on , kun asiaa pohdiskelee tarkemmin. Kerron ensin operaatiosta ja sen jälkeen seurauksista, niin ymmärrätte miksi se olikin mielestäni lopulta upeaa.  Minulle yllättävintä oli se, että operaation kohteena olinkin minä itse ja sen suorittaja oli eläinlääkäri. Yllätys se oli siksi kun, luulin kuulkaas että pääsen tekemään jotain hirmuisen jännää, esimerkiksi vaanimista metsäretkellä..  Operaatioitahan on monenlaisia, tämän operaation myötä pätevöidytään erään kerhon jäseneksi, ehkä arvaatte jo? No, "takataskussa" on nyt Kastraattikerhon jäsenyys. Heh, heh ihan naurattaa itseänikin tuo vertaus.. Luovuin parista "pienestä" pampulasta ja samalla takamukseen syntyi eräänlainen "tasku". Operaatiosta toivuttuani ja viikkojen kuluessa olen saavuttanut mielenrauhan ja leikkisyyden jälleen elämääni, sekä löysin tosiaan sisäisen isyyteni, minusta on mukavaa pestä Junnun korvia ja huoltaa hänen turkkiaan. Opetan hänelle kivoja vaanimisleikkejä ja yhdessä rullaamme matot kasaan vähintään kahdesti päivässä, siivoojamme ei oikein aina jaksa ymmärtää auttamishaluamme. Enää en kuljeskele levottomana ja ole hirveän huolissani reviiristäni ja mikä tärkeintä (!) en merkkaile henkilökunnan tavaroita omikseni. Elämä on varsin mukavaa nykyään, Kastraattikerhon jäsenyys ei ole lainkaan huono ja pelottava asia!

Tämän piti olla "hellä"kuva, mutta ilmeeni kertoo ehkä jotain muuta.

Parin viikon päästä on runsain mitoin jännitettävää. Poikani, Junnu ja Eemu ovat menossa Turokin näyttelyyn, ensimmäinen kerta kummallekin. Toivotan onnea ja menestystä molemmille! Ottakaa pojat lunkisti vaan!

Tapasimme Sirun kanssa toistamiseen juuri ennen Operaatiotani ja nyt odotamme Sirun kanssa toisen pentueemme syntymistä FollowMe-kissalaan Turokin näyttelyviikonlopun aikoihin. Siru kuulemma on kovasti pyöreässä kunnossa.  Toivottavasti kaikki menee hyvin. Sirun äidinvaistoja en epäile lainkaan, niin erinomaisesti hän hoiti edelliset vauvat. Jaksamista Sirulle tiineyden loppumetreille!

Pitäkää huolta toisistanne!

Terveisin Nikke

Syksyisiä tuulahduksia

KurrMau ystävät!

Niin se helteinen ja pitkä kesä vierähti syksyn raikkaisiin tuuliin ja sateisiin. Mekin Junnun kanssa olemme tätä nykyä viihtyneet enemmän sisätiloissa, kuin ulkona. Toki nautimme ulkosalla viimeisistä lämmittävistä auringonsäteistä aina, kun niitä vain on tarjolla.
Olemme syksyn tullen lisänneet liikunnallisia harjoitteita, pakko saada kroppa kuntoon kesän löhöilyn jäljiltä. Junnu on edelleen se aktiivisempi painisalille ja lenkille lähtijä, mukavaahan se on, että haluaa isänsä kanssa harrastaa ja touhuilla kaikkia kissamaisia juttuja. Olemme yhdessä myös innostuneet metsästyksestä, saaliina olemme sisälle kantaneet hiiren ja sammakon. Oli siinä mamalla ihmettelemistä aamulla, kun ruokakupissamme makasi saaliiksi saatu sammakko ketarat oikosena.
Junnulle on suunniteltu näyttelyreissua Turkuun, se on Junnun eka esiintyminen ja aika huolettomasti se vielä  on asiaan suhtautunut. Junnulla on niin leikit mielessä, että luulen näyttelynkin menevän ikään kuin leikiksi  : ). Minulle ei kai tällähetkellä ole näyttelysuunnitelmia, seuraavaksi pitäisi lähteä merta edemmäksi sertin hakuun, mutta jupinoita on kuulunut jostain leikkauksesta... joten luulen, ettei merille lähdetä.
Olen pari kertaa innostunut merkkaamaan palvelijoiden omaisuutta omakseni ja siitä ovat olleet vähän nyreissään. Tosin se viimeisin merkintä oli ihan meille pojille ostettu uusi raapimapuu, "suloisella" pesällä, olin toista mieltä siitä suloisuudesta, ehdottomasti se kaipasi miehekkäämpää tuoksua. Se tuoksu ei mukamas miellyttänyt palvelijoita, jotka olivat asettaneet pesäpuun oleskelualueelleen. Pesäpuu lähti vauhdilla puuvajaan tuulettumaan kovan kuurauksen jälkeen.
Nyt pitänee lopetella, kello on jo paljon ja kirjurilla alkaa olemaan silmät sikkuralla. Palaillaan!

Pirteää syksyä teille kaikille!
Moukuu Nikke ja Junnu

Päivityksiä ja Kuulumisia

Nöyrimmät anteeksipyynnöt hitaasta blogin päivityksestä! sihteerin syy : ).
Onhan meille kaikenlaista kivaa tapahtunut viime "näkemästä", mm kissatarha on  valmistunut, pentu tullut kotiin ja uusia lapsukaisia syntynyt Turun suunnallle.

Mama ja muu palveluskunta, minun ja Junnun lisäksi, kiittää Keijoa ja "apunaisena" ollutta Anna-mummua mahtavan tarhan rakentamisesta!! Kyllä on upeeta kun voi ulkoilla "vapaasti" mielensä mukaan. Ollaan saatu Junnun kanssa myös yöpyä ulkona, heh, se vasta jännää on ollut! Tosin palvelijat kuulemma hieman häiriintyy öisestä sisään, ulos- ravistamme.. Välillä on luukku suljettu yöksi, jotta saisivat nukkua rauhassa. Merkillisiä ovat, yö kun on sitä parasta riekkumisaikaa. Olemme hieman protestoineet pikku-poitsun kanssa noita yöllisiä luukun sulkemisia, on yritetty kova äänisellä mouruamisella herätellä ihmisiä, että avaisivat luukun, mutta turhaan.

Ihmettelette varmaan, kuka on tuo salaperäinen Junnu!? No se on Sirun ja minun rakkauden hetelmä ; ). Junnu, eli FollowMe Purple  Rain, suloinen rasavilli pikku poika, cremen värinen salama. Kova poika kehräämään ja sylisssä viihtyvä, niin kuin isänsä. Taitava kiipeilemään, niin kuin äitinsä, korkeat paikat ei päätä huimaa. Ylpeänä voin myös kertoa, että hän on erinomainen kärpäskissa, nopeat hyökkäykset ja korkeat loikat, kärpänen on pian käpälien välissä ja suussa. Onhan tuo reipas, iloinen ja ennakkoluuloton lapsukainen tuonut iloa ja erityisesti liikuntaa,  minun ennen niin rauhalliseen elämääni.

Vauva-uutisista sen verran, että Turun suunnalla Pinja hoivailee neliviikkoisia pienokaisiamme,  kolmea tyttöä ja kahta poikaa. Mama on menossa tänään vauoja katsomaan, saa nähdä pystyykö vastustamaan, vai onko se tyttö tulossa sieltä suunnalta.. Siitä sitten myöhemmin lisää.

No niin, tässäpä oli pikainen katsaus kevään ja kesän kuulumisista. Ohessa vielä tuore kuva minusta, päätin kasvattaa kesäksi pidemmän turkin, kun alkukesästä eräs tuomari sanoi turkkini olevan kovin lyhyt. Mama ihmettelee, eikä ymmärrä ja pelkää pahinta..  viime talveksi pudotin karvani ja nyt kesäksi, helteiden tullessa, kasvatin kunnon turkin, mitä tuleva talvi tuo tullessan... pysyykö karva, vai tuleeko kalju??

JustSpecial

JEE!!
Nyt meillä on kasvattajanimi!! Aika hieno, FI*JustSpecial.
Nimihän viittaa siihen, että eikös meidän kaikkien kissat ookin niitä just spesiaaleja, aivan erityisiä, meille niiin rakkaita; ). Meidän mama on kulkenut kohta vuoden kynä kädessä, kirjoitellen erilaisia nimi vaihtoehtoja muistilapuille, lopulta oli jo täysin toivoton. Luullen, että kaikki hyvät nimet on jo keksitty, mutta sitten tuo nimi tupsahti kuulemma eräällä shoppailureissulla silmille. Siinähän SE oli! Ja läpi meni kertaheitolla, käsittelyrumbaan meni lopulta aikaa hitusen vaille kuukausi. Kasvattajan peruskurssin mama kävi Tampereella viime lokakuussa, tulevana syksynä luultavasti on menossa jatkokurssille samaiselle paikkakunnalle.
Koska minä-poika olen toistaiseksi meidän lauman ainoa kissaedustaja, alkaa mamalla nyt sopivan neitosen etsiskely.

Blogin aloittelua

Tämä on blogi minusta, sinitäplikkäästä Norskipoika Nikestä. Tässä elämänkertani lyhyesti:
Synnyin Noormarkussa FollowMe-kissalaan 1.5.2008 neljän muun sisaruksen kera.
Elokuussa-08 tuli aika jättää ihana kotipesä ja asettua oman palveluskunnan päälliköksi.
Uusi kotini on Kokemäellä, palveluskuntaan kuuluu ruokahuollosta vastaava Tiina, kuljetuspuolen vastaaana on Timo, sekä kaksi kissan leikittäjää; Jimi ja Veeti. Eikä tietenkään sovi unohtaa "vartioinnista" vastaavaa Remua, kaikkien ystävä, (mielestäni jopa liiaksi asti ystävyyttä tuppaava) kultainen noutaja.
Näyttelyissä olen muutaman kerran käynyt, ja Komiaksi on kehuttu ;). Championiksi valmistuin vuosi sitten toukokuussa Tampereella. Seuraavasta tittelistä puuttuu kaksi sertiä. Olen pitänyt pientä näyttelytaukoa pudottamalla lähes koko komean turkkini, talvi olikin todella viileää aikaa. Seuraavaksi näyttelyksi palvelusväki on ajatellut ERY-SYDin näyttelyä kesäkuun alussa, lyhyt turkki kesällä kuuluu asiaan, eiks vaan?!
Olen myös melko tuore isä, ensimmäiset pentuni syntyivät kuusi viikkoa sitten lapsuuden kotiini FollowMe-kissalaan, käykäähän katsomassa suloisia ja mallikkaita lapsukaisiani! Palveluskunta on kuiskinut uusista vauvasuunnitelmista, mutta niistä lisää tuonnempana. Tässäpä tätä näin alkajaisiksi ;).