Dj Vertti

Tämä komistus on ajalta ennen minua. Huomatkaa upea syvän sininen väritys!
Hän on Vertti, sai lisänimen Dj, kun autonkuljettajamme astui Maman, Jimin ja Vertin elämään. Yllättävän nopeasti kuljettajalle selvisi, kuka kissahuuhollissa palvelee ketäkin. Sekä päivin, että öin.
Dj Vertti ei asu meidän kanssa, emmekä me Junnun kanssa ole koskaan tavanneet häntä, mutta olemme tutustuneet häneen ihmisperheen tarinoiden myötä.  Hän jäi Somerolle papan hoiviin, lisääntyneiden palvelijoiden muuttaessa uuteen kotiin toiselle paikkakunnalle. Papan luona Vertti saa hallita yksin valtakuntaansa ja nauttia palvelijoidensa täydestä huomiosta.
Vaikuttavin palvelijoiden kertomuksista lienee tarina Dj:n kohtaamisesta kaaharin kanssa. Erään kerran yötyöstä palatestaan Dj jäi hurjastelijan auton alle, hädin tuskin pääsi raahautumaan kotiin ja kiireellä kuljetettiin lääkäriin.  Röntgenkuvista selvisi, että Dj:n lantio oli murtunut. Lääkäri oli valistunut ja osasi arvostaa myös tavallista (koti)kissaa. Hyvässä hoidossa hän vähitellen virkistyi ja parani.  Onneksi murtumasta ei näy jääneen mitään vaivoja. Tuosta onnettomuudesta viisastuneena palveluskunta päätti, että kissat ulkoilee ainoastaan tarhassa tai valjaissa ; ).
Ensi heinäkuussa Vertti viettää  10-vuotis päiviään, palvelijat odottavat jo kovasti kutsua syntymäpäiville! Yllä oleva kuva on otettu viime elokuussa, eikä "poika" näytä vielä yhtään harmaalta ; ).

Verttiä tervehtien
Nikke ja Junnu

Isänpäivän hyrinöitä!

Operaatio suoritettu!!
Kuulostaa upealta ja tärkeältä. Kyllä se sitä on , kun asiaa pohdiskelee tarkemmin. Kerron ensin operaatiosta ja sen jälkeen seurauksista, niin ymmärrätte miksi se olikin mielestäni lopulta upeaa.  Minulle yllättävintä oli se, että operaation kohteena olinkin minä itse ja sen suorittaja oli eläinlääkäri. Yllätys se oli siksi kun, luulin kuulkaas että pääsen tekemään jotain hirmuisen jännää, esimerkiksi vaanimista metsäretkellä..  Operaatioitahan on monenlaisia, tämän operaation myötä pätevöidytään erään kerhon jäseneksi, ehkä arvaatte jo? No, "takataskussa" on nyt Kastraattikerhon jäsenyys. Heh, heh ihan naurattaa itseänikin tuo vertaus.. Luovuin parista "pienestä" pampulasta ja samalla takamukseen syntyi eräänlainen "tasku". Operaatiosta toivuttuani ja viikkojen kuluessa olen saavuttanut mielenrauhan ja leikkisyyden jälleen elämääni, sekä löysin tosiaan sisäisen isyyteni, minusta on mukavaa pestä Junnun korvia ja huoltaa hänen turkkiaan. Opetan hänelle kivoja vaanimisleikkejä ja yhdessä rullaamme matot kasaan vähintään kahdesti päivässä, siivoojamme ei oikein aina jaksa ymmärtää auttamishaluamme. Enää en kuljeskele levottomana ja ole hirveän huolissani reviiristäni ja mikä tärkeintä (!) en merkkaile henkilökunnan tavaroita omikseni. Elämä on varsin mukavaa nykyään, Kastraattikerhon jäsenyys ei ole lainkaan huono ja pelottava asia!

Tämän piti olla "hellä"kuva, mutta ilmeeni kertoo ehkä jotain muuta.

Parin viikon päästä on runsain mitoin jännitettävää. Poikani, Junnu ja Eemu ovat menossa Turokin näyttelyyn, ensimmäinen kerta kummallekin. Toivotan onnea ja menestystä molemmille! Ottakaa pojat lunkisti vaan!

Tapasimme Sirun kanssa toistamiseen juuri ennen Operaatiotani ja nyt odotamme Sirun kanssa toisen pentueemme syntymistä FollowMe-kissalaan Turokin näyttelyviikonlopun aikoihin. Siru kuulemma on kovasti pyöreässä kunnossa.  Toivottavasti kaikki menee hyvin. Sirun äidinvaistoja en epäile lainkaan, niin erinomaisesti hän hoiti edelliset vauvat. Jaksamista Sirulle tiineyden loppumetreille!

Pitäkää huolta toisistanne!

Terveisin Nikke